Senegal ja ympäristö

Senegal sijaitsee Länsi-Afrikassa, Saharan aavikon eteläpuolella levittäytyvän Sahelin kuivuusvyöhykkeen reuna-alueella. Saharan aavikon leviäminen savannialueille on yksi merkittävimmistä Senegalia koskettavista ympäristöongelmista.

Noin 45 prosenttia Senegalin pinta-alasta on luokiteltu puolikuivaksi alueeksi. Puolikuivat maa-alueet ovat alttiita nopealle aavikoitumiselle ylilaiduntamisen, ympäristöllisesti kestämättömien viljelytapojen sekä liiallisten metsähakkuiden vuoksi. YK:n mukaan vähintään 5 prosenttia Senegalin metsävaroista on jo tuhoutunut peruuttamattomasti.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Kestämättömien luonnonvarojen käyttötapojen lisäksi myös ilmastonmuutoksen on todettu lisänneen ympäristöongelmia. Ilmastonmuutoksen myötä savanniekosysteemille tärkeistä kausittaisista sateista on tullut harvempia ja aikaisempaa huonommin ennustettavia, mikä vaikeuttaa maanviljelystä ja heikentää väestön ruokaturvaa.

Epäsäännölliset sateet ovat myös muuttuneet aikaisempaa rankemmiksi, mikä aiheuttaa tulvimista ja maaperän kulumista eli eroosiota. Eroosio köyhdyttää vähäravinteista maaperää ja vaikeuttaa maanviljelyä entisestään. Lisäksi rankkasateiden jälkeen paikoilleen jäävä vesi on terveysriski, sillä malariaa levittävät hyttyset pesivät lätäköissä. Ympäristöongelmat saavat aikaan myös konflikteja ja muuttoliikettä, sillä esimerkiksi maanviljelyn vaikeutuessa ihmiset muuttavat kotiseuduiltaan ravinteikkaamman maan perässä tai luopuvat maanviljelyksestä kokonaan.

Jäteongelma Senegalissa

Koska Senegalista puuttuu jätteidenkäsittelyjärjestelmä, valtaosa jätteistä joutuu luontoon. Tämä näkyy selvästi maan suurkaupungeissa, joissa katujen risteykset täyttyvät roskista, kuten maatumattomista muovijätteistä. Ympäristön roskaantuminen onkin johtanut useisiin kuolemantapauksiin Senegalissa, kun ongelmajätteitä on päätynyt lasten käsiin.

Ihmisten tavoin myös luonnonvaraiset eläimet kärsivät roskaantumisesta ja elinympäristön pilaantumisesta Senegalissa. Myös Senegalin pääkaupunki Dakar kärsii tyypillisistä kaupunkialueiden ympäristöongelmista: puutteellisesta viemäröinnistä, liikenteen aiheuttamisesta saasteista ja roskaantumisesta.

Koulutusta, metsitystä ja mikroluottoja

Senegalin taloudelliset resurssit ovat riittämättömät ympäristön kannalta kestävän kehityksen toteuttamiseen. Lisäksi toimijoilta puuttuu ajantasainen tietotaito siitä, millä tavoin ympäristöstä huolehditaan kestävästi. Tietämättömyyden vuoksi Senegalissa kärsitään vakavista ympäristöongelmista, kuten ryöstökalastuksesta, metsien häviämisestä, mangrove-ekosysteemien tuhoutumisesta, aavikoitumisesta ja roskaantumisesta.

Paljon voidaan kuitenkin tehdä. Metsittäminen on tehokas keino taistelussa aavikoitumista ja maaperän eroosiota vastaan. Jäteongelma helpottuu jätteitä keräämällä. Ihmisten tietoisuutta ongelmista voidaan lisätä koulutuksen avulla. Ympäristökasvatuksen ja pienyrittäjyyskoulutuksen yhdistäminen mikroluottoihin on saanut aikaan ympäristöllisesti kestäviä tulonmuodostustapoja.

Mikroluottojen turvin maaseudulle on perustettu esimerkiksi mehiläistarhoja. Mehiläistarhauksesta saatujen kokemusten perusteella on havaittu, että ympäristön siisteys ja mehiläisten hunajatuotanto korreloivat keskenään. Mitä siistimmässä ympäristössä mehiläiset elävät sitä suurempia ovat mehiläistarhan hunajatuotanto ja -tarhanomistajan tulot.

Syy-seuraussuhteen havaitsemisen vuoksi mehiläistarhojen läheisyydessä elävät perheet ovat alkaneet pitää asuinympäristöään siistinä, koska se on nähty yhden elinkeinon kannalta tarpeelliseksi. Monista maista on olemassa vastaavia kokemuksia ympäristön siisteyden vaikutuksesta matkailutulojen lisääntymiseen.